Olenkin varmaan kuukauden juossut pakoon, mutta nyt sai kiinni ja olen sairaslomalla ja hevoskuuri lääkkeitä päällä. Ehkä kohta voinkin jo sanoa että olen parantunut enkä vain että tuntuu jo aavistuksen paremmalta! Olenkin koko alkuviikon ottanut rauhallisesti ja viettänyt pääosan ajasta sängyssä kirja kaverina. Tekee muuten hyvää, varsinkin kun kirja on hyvä!

Yritän nyt kuitenkin vapuksi aktivoitua hieman että lapset saavat mukavan vapun. Päivän molemmat ovat vappuriennoissaan, ja aamulla oli aikamoinen tohina saada kaikki naamiaisasuun liittyvät asiat kuntoon. Lapsen iloa on kyllä ihanaa seurata.

Tällä kertaa lapset tulivat aika hyvillä mielin takaisin tapaamiselta. Se mikä aina vaan tuntuu kurjalta on kun isä kohtelee heitä epätasa-arvoisesti. Tällä kertaa se lapsi jota suositaan voi itse asiassa huonommin kuin tuli kotiin. En tiedä johtuuko se osaksi siitä että on vaikea olla "vain" yksi kahdesta lapsesta eikä se joka saa tahtonsa läpi useimmiten. Toisaalta varmasti erityishuomion kohteena oleminen on raskasta koska molemmat lapset ovat pohjimmiltaan äärimmäisen oikeudenmukaisena ja kokevat tärkeänä että myös se toinen lapsi saa jotain.