Jotenkin on taas äärimmäisen vaikea asennoitua tulevan syksyn viranomaisrumbaa. Takaraivossa on vaikka kuinka monta asiaa jota pitäisi alkaa hoitamaan, enkä vain osaa ja jaksa tarttua. Kaipa sitten kun tarttuu toden teolla niin alkaa näkymään tuloksiakin mutta.. Äh ei vain huvita.

Eilen sain sentään siivousprojektia aloitettua ja se helpottaa oloa. Kun on ollut lapsetonta olen vain kerännyt voimia enkä ole tehnyt oikein mitään hyödyllistä ja nyt se alkaa kostautumaan. Siivous kaikessa tylsyydessään on siitä palkitsevaa että ainakin jonkunlaisia tuloksia näkyy suhteellisen nopeaan. Lapsia pitäisi vain patistaa laittamaan omia tavaroita paikoilleen mutten ole jaksanut olla kauhean tiukka siinäkään.

Huomaatte varmaan että arkeen asettuminen ei ole millään rintamalla helppoa. Mutta elän toivossa että pikku hiljaa sitä taas tottuu juoksypyörään ja se juokseminen alkaa sujua rutiinilla..