Sain lapset puhelimeen ilman kummempaa tappelua, oli tosi ihanaa. Ei tosin yhteyttä yhtään enempää kuin Käräjäoikeuden päätöksessa lukee, mutta sainpa ainakin yhteyden ilman tappeluita mikä on jo suuri saavutus. Usein varsinkin tyttö soittelee viikonloppuisin isältään, loman aikana ei kertaakaan. Tyttö oli hieman vaisun oloinen kun juttelin mutta piristyi sitten, poika tuntui olevan enemmän oma itsensä. Isälle lähteminen oli sen verran vaikeaa että omaa oloa helpotti kun kuulin että olivat kutakuinkin kunnossa, ja olen voinut nauttia vapaista paljon enemmän sen jälkeen.

Pitäisi alkaa setvimään Kelan kanssa miten lapsen matkustaminen terapiaan ja korvausten saaminen toimii kun en oikein luota toisen käden tietoon, mutta jotenkin en ole jaksanut tarttua asiaan vieläkään. Pitäisi-pitäisi mutta on vaan niin ihanaa pitää edes vähän lomaa viranomaisrattaista. Elokuussa pitäisi kuitenkin tiedot olla kasassa joten kai tässä kohta pitää alkaa pistämään vauhtia. Kelankin kanssa olen sen verran asioinut joten en kyllä kuitenkaan usko mitä ensimmäinen virkailija sanoo vaan pitää soittaa ainakin jokunen varmistussoittokin. Ei ole mitään rasittavampaa kuin että tekee kaiken niin kuin virkailija käskee ja sitten onkin tehnyt asiat väärinpäin ja pitää aloittaa alusta.

Viikonloppuna on harvinaista laatuaikaa miehen kanssa. Kummallakaan ei ole kiire lasten luokse aamulla eikä muuallekaan. Lapset ovat olleet tänä kesänä niin paljon kotona (ihanaa!!) joten kahdenkeskistä aikaa ei pahemmin ole ollut, nyt tuntuu että pitää vähän tankata sitä kun siihen on mahdollisuus.

Lapsettomat illat ovat sujuneet yllättävän nopeasti ja tapahtumaköyhästi. Lähinnä olen töistä tullessa makoillut kotosalla ja katsonut Ylpeys ja ennakkoluuloa ja vain ollut. Hassua miten väsymys iskee aina eniten kun siihen on mahdollisuus. Ensi viikolla pitääkin sitten jo jaksaa vähän enemmän, ja tavata ystäviäkin.

Leijonanharjalle jättikiitos kommentista, tuli hyvä mieli!