Alkaa taas kärsivällisyys käydä lyhyeksi. Yritän edelleen järjestää lapselle taksikuljetusta terapiaan..

Sosiaalitoimistossa olen nyt puhunut parinkin eri ihmisen kanssa ja selvää on että apua saisi jos:

a) olisi toimeentulotuen asiakas

tai

b) lapsia olisi laiminlyöty tms = lastensuojelun asiakas

Se että olemme asioineet väkivaltatiiman ympäriltä lastensuojelun kanssa useampaan otteeseen on merkityksetön seikka koska kartoituksessa on todettu että meillä kotona on kaikki hyvin. 

Koska emme ole kumpikaan kaupunki pesee kätensä.

Laskemani mukaan tällä hetkellä olen käyttänyt asiaan n. 15 puhelua (ja nämä ovat siis toteutuneita, ei yrityksiä), sen lisäksi muutamia sähköposteja asian tiimoilta. Enkä ole oikeastaan yhtään lähempänä ratkaisua kuin aikaisemmin.

Se mistä jokainen luukku, kaupungilla tai taksitoimistoissa on sanonut on:

- En ole ikinä kuullut näin hankalasta tapauksesa

- Selvää on että lapsen pitää päästä terapiaan

- Me emme (syystä tai toisesta) voi auttaa

Pari henkilöä taksimaailmassa on ihan hyvyyttään luvanneet kysellä tuttujaan jos tietävät jonkun ketä tätä voisi hoitaa, lisäksi on vielä jokunen oljenkorsi käyttämättä eli numero johon soittaa ja kysellä. Seuraava vaihe on sitten (erään keskuksen neuvojen mukaan) ottaa puhelinluettelo käteen ja alkaa soittamaan taksiyrittäjiä läpi kunnes tärppää.

Se mikä minua salaa hirvittää on että kun nämä ovat sitten täysin satunnaisia yrittäjiä, vailla kenenkään virallisen tms tahon suosituksia, niin miten voin luottaa lapseni näiden ihmisten käsiin? Ovatko he ystävällisiä, ymmärtäväisiä kun lapsi on heidän matkassaan yksin?

Välillä mietin että kuinka monta kertaa viitsin kolauttaa päätäni betoniseinään, missä se raja kulkee etten enää jaksa?