Täytyy myöntää että syksy on vienyt aika hyvin energiat. Kyllä lapsen terapia vaan vaatii paljon aikaa, jonkun verran rahaa ja vielä enemmän motivaatiota vanhemmaltakin. Puhumattakaan siitä että lapsen tunteet nousevat hermemmin pintaan joten kotona on kyllä kädet täynnä työtä.

Ex rähjää vieläkin minkä ehtii, mutta ehkä sitten kohta olisi taas rauhallisemman vaiheen vuoro? Sielläpäin ilmeisesti odotetaan vauvaa, ja olenkin miettinyt että ehkä ne raskaushormonit ovatkin tarttuneet exään.

Lapsilla on menossa kausi jossa valittavat koko ajan isälleen menoa, ja tuntuu aika vaikealta löytää siihen sanoja. Koska oikeasti ymmärrän että tietyt asiat tuntuvat heistä huonolta, enkä missään nimessä halua vähätellä sitä. Ja taas toisaalta pitäisi jotenkin hyvillä mielin saada lähtemään sinne.

Muuten voin yllättävän hyvin, paria yritystä lukuunottamatta masennus ei ole saanut valtaa. Kovasti lepoa odottelen kun jouluna jään hetkeksi lomalle.