Tänään on aika levollinen olo. Lapset ovat jo hieman rauhoittuneet vaikka ovat vielä väsyneitä viikonlopun jäljiltä, ja seuraavaan tapaamiseen on vielä aikaa joten voimme nauttia olosta. Pääsiäinen on tulossa jolloin saamme vapaata oravanpyörästä ja voimme levätä kaikki kolme.
 
Kun olen kirjoittanut mieltä painavista asiosta iskee olo että on aika etsiä myös niitä positiivisia asioita joten yritetään. Eron jälkeen olen oppinut ihan eri tavalla ymmärtämään itseäni ja kuuntelemaan kehoani. Lasten vaikeuksien myötä olen joutunut opettelemaan keskustelemaan lasten kanssa erittäin vaikeistakin asioista. Luulen siis että minulla on lapsiin syvemmät ja läheisemmät välit kun jos elämämme olisi sujunut kuten haaveilin että onnellinen ydinperhe kasvattaa kahta upeaa lasta. Olen vanhemmuudessa paljon analyyttisempi mutta myös anteeksiantavaisempi itseäni kohtaan kuin muuten olisin ollut. Olen todennut mitkä asiat ovat tärkeimpiä vanhemmuudessa ja mitkä eivät ole. En vaadi itseltäni enää samanlaista täydellisyyttä ulkoisten puitteiden suhteen - kaiken ruoan ei tarvitse olla kotona tehtyä jne. Kasvulla on ollut kova hinta enkä toivo sitä kenellekään, mutta kun nyt on joutunut läpikäymään väkivaltaa niin saan olla tyytyväinen että olen myös oppinut vahvemmaksi sen myötä.
 
Viime aikoina olen myös alkanut miettiä että mitä nyt? Tuntuu että olen vihdoin pikku hiljaa saavuttamassa balanssin johon olen viime vuodet tähdännyt. En voi vaikuttaa siihen mitä kaikkea ex keksii, ja ne tulevat varmasti jatkossakin satuttamaan. Mutta nyt alkaa tuntua että kaikesta huolimatta elämä kulkee eteenpäin ja on ehkä aika miettiä Minuakin välillä. Eron jälkeen elämä on ollut yhtä pyöritystä ja riitaa ja jatkuvasti jotain, ja on se sitä paljon edelleen. Nyt kuitenkin tuntuu että alan olemaan sen verran kasassa että voisin miettiä mitä haluan elämältä? Miten haluan kehittyä ja mitä haluaisin tehdä jatkossa? Siinä riittää varmasti pureskeltavaa joksikin aikaa, nyt alkaa vasta itämään ajatus että voisin halutakin jotain ihan vain itselleni.