Tänään on hyvä olo! Huomasin äsken että lapset ovat olleet aika pitkään nyt kotona ilman tapaamisia, ja yleensä olen todella väsynyt tässä vaiheessa, jo pitkään on tuntunut että alitajuisesti jaksotan jaksamiseni tapaamisten mukaan, että kun tapaaminen alkaa lähestymään tunnen miten loppu olen. Väsynyt olen toki, siitä eroon pääseminen vaatii kyllä vielä paljon työtä, mutta en läheskään niin uupunut kuin yleensä. Ehkä olen ottanut vakavammin viime aikoina taas itsestäni huolehtimisen, ja nyt en ole täysin uupuneessa tilassa. Eli sinänsä ei haittaisi vaikka lapset olisivat kotona pidempäänkin :)

Mutta koska ei ole niin luvassa on lapsetonta treffeilyä miehen kanssa. Sitä kyllä odotan innolla! Ja se käy levosta myös :) Ihan tarkoituksella olen ajatellut ottaa lähinnä rauhallisesti viikonloppuna, ja nyt kun ajattelen niin on kyllä aivan ihanaa luksusta että mies lasketaan kategoriaan rauhallisesti ottaminen :) Kun kokemusta on miten raastavaa ja raskasta parisuhde voi olla on ihanaa kun sellaista ei ole. Eniten arvostan miehessä kun olen kiukkuisella tuulella (pitkäksi venyneen vanhempainillan jälkeen) mies toteaa että ei sinun aina tarvitse olla hyvällä tuulella, eikä yhtään harmistu vaikka olen ärtyisä.