Huomasin sen kun kerroin taustoja psykologista arviointia varten että on edelleen todella vaikeaa käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen kokemaani väkivaltaa, ja lapsia kohtaan epäiltyä väkivaltaa. Kertoa ensimmäisistä lyönneistä, väkivallan muodosta ja mitä lapset ovat kokeneet. Minne lyönnit ovat mahdollisesti kohdistuneet lapsia kohtaan. Varsinkin kun huomaa että kokenutkin työntekijä hypähtää kun kerron mitä lasten isä on tehnyt se tuntuu ihan kamalalta, että meillä on ollut niin kamalaa että paatunutkin (tai ainakin kokenut) työntekijä hätkähtää.

Vaikeinta on edelleen käydä läpi raskauden ajan väkivaltaa. Hetken ajan joutuu elämään uudelleen kaiken sen tuskan mitä sinä hetkenä koki kun minuun käytiin käsiksi. Sen hädän ja kauhun. Silloin vain oli päällimmäisenä mielessä selviytyminen. Nyt joudun käymään läpi ne asiat mutta lisäksi uusin silmin - miten nuo asiat ovat vaikuttaneet lapsiin. Onko väkivalta raskauden aikana jättänyt henkisiä jälkiä lapsiin sen kautta millaisen stressin alla itse elin? Sen lisäksi ovat ensimmäisten vuosiensa ajan lapset ovat varmasti eläneet todella stressin alla vaikka suojelinkin heitä silloin varsinaiselta fyysiseltä väkivallalta.