Lapselle suositeltiin keskusteluapua, eikä keskustelussa tullut mitään uutta tai yllättävää esiin. Varsin hieno juttu siis. Nyt odottelemme siis siirtoa sinne, ensin tarvitaan exän suostumus/sitoumus tähän. Katsellaan nyt miten sen kanssa käy.

Lasken päiviä koko ajan kunnes saa levätä, tälle viikolle on kerääntynyt ihan liikaa asioita hoidettavaksi, mutta sille ei nyt oikein mahda mitään. 3/5 menossa, sitten jo vähän helpottaa.

Luin Groznyin enkeleistä kirjan ja nyt olen murehtinut lasten tilannetta Tsetseniassa, mitä voisi tehdä auttaakseen? On voimaton olo, ja samalla mietin miten monta lasta maailmanlaajuisesti joutuvat elämään jatkuvan väkivallan ja kaaoksen keskellä. Omat murheetkin tuntuvat verrattuna kovin pieniltä.