Olipas taas sellainen palaveri.. No oikeastaan varsin hyvä kun ajattelee että tavoitteena on terapian aloittaminen, ja se näyttää etenevän ilman suuria mutkia. Mutta kyllä jälleen rasitti oma sosiaalityöntekijä. Edellisessä keskustelussa hän oli sanonut että asia on x tavalla. No tällä kertaa sanoikin että asia on y tavalla. Kun sitten ihmettelin että edellisessä keskustelussa juttelimme että etenemme x tavalla eikä y tavalla hän sanoo oikein alentuvasti että "sinä olet varmasti ymmärtänyt väärin mitä olen sanonut". No hohhoijaa, asia ei tosiaankaan ollut sellainen minkä minä ymmärtäisin väärin tai keksisin päästä. Ja on tässä nyt muutenkin käynyt selväksi että säätävät minkä ehtivät tietämättä oikeasti mitä tekevät. Pitäisi vain mielestäni reilusti myöntää jos on tietämättömyyttään antanut väärää informaatiota. Toinen helmi palaverissa on kuin sanottiin että "ei sinun tarvitse sellaisista murehtia, kyllä me tiedämme". Ottaen huomioon mitä kaikkea ovat sanoneet tähän mennessä väärin niin enpä oikein taida luottaa siihen että he kyllä hoitavat eikä minun tarvitse tietää mitä tekevät.

Mutta nielin terävät kommenttini noista asioista mutta jatkan omalla linjallani. Olen jo opetellut ajattelemaan tavoitetta. Jos se että pääsen tavoitteeseen (tässä tapauksessa apuun lapselle) tarkoittaa että sosiaalityöntekijöiden pitää käyttää minua hieman likasankonaan niin olkoon sitten niin. Onneksi oman apuni saan sitten täysin eri taholta, muuten voisi kyllä olla kestämistä siinä seikassa. En edes jaksa muistaa kuinka monta kertaa viranomaiset ovat kääntäneet takkiaan palaverista toiseen ja se mitä ensin on luvattu ei seuraavalla kerralla pidäkään yhtään paikkaansa.