Tai ainakin olo on parempi! Ja hyvä niin. Ehkä on tehnyt ihan hyvää että vaikka kotitöitä odottaa kotona yllin kyllin olen silti pari edellistä iltaa lähinnä levännyt.

Eilen olin perheneuvolassa juttelemassa ihan kahden kesken, ja ensimmäistä kertaa täti heräsi siihen että minä oikeasti yksin pyöritän koko tätä rumbaa. Minä hoidan kuljetukset, minä yritän mukautua isän vaatimuksiin kun voin ettei tarvitse turhaan tapella, minä mietin missä lapset ovat kesänsä etteivät joudu olemaan yksin kotona. Oli sitä mieltä että lastensuojelusta voin sitten kysellä apua jos tarvitsen jaksamiseen, mutta sieltä on kertaalleen jo kieltäydytty kun oikeasti oli tiukka paikka, joten turhaan nytkään ruinaamaan. Tosin tällä hetkellä taitaa eniten vaivata loman tarve eikä niinkään varsinaisesti voimien loppuminen..