Viikonloppu teki tehtävänsä, tänään on jo hieman virkeämpi olo vaikka maanantaiväsymyshän nyt aina vaivaa. Tapasin miehen ja katseltiin rauhassa leffaa ja syötiin pizzaa, ihanan rentouttavaa! Tasaisin väliajoin pitää näköjään vain osata rauhoittaa tahtia.
 
Nyt olo on lapsen käyttäytymisen suhteenkin hieman toiveikkaampi. Tällä viikolla luvassa on ohjeistusta jatkoa varten, tuntuu helpottavalta vaikka työtähän tämä teettää.
 
Tänään jaksan myös olla perusoptimistinen. Vaikka välillä tuntuu ihan järjettömältä tämä jatkuva laukka viranomaiselta toiselle ja toivottomalta että mitään apua saisi koen silti että se on ollut järkevin tapa toimia. Vaikken vielä ole mitään konkreettista apua saanut näiden kontaktien avulla olen saanut kuitenkin lasten tilannetta paremmaksi. Kun vertaan nykytilannetta muutaman vuoden taakse tiedän että työ on kannattanut ja tilanne on paljon siedettävämpi. Nyt on ensimmäistä kertaa käsillä tilanne jossa lapsikin mahdollisesti saa suoraan jo hieman apua. Sekin on jo suuri voitto ja askel eteenpäin.
 
Tänään aion vakaasti nauttia elämästä, kahvin voimin jaksaa maanantaiväsymyksen ohi ja luottaa huomiseen.