Eilen mietiskelin että on se hassua miten paljon nielee lasten vuoksi, ja mitä kaikkea sietää lasten vuoksi. Keskustelin oikein sivistyneesti (joskin kylmästi) lasten isän kanssa lasten esiintymisistä. Seuraavaksi keskustelin ihmisten kanssa jotka ovat hiljaa ja välillä vähemmän hiljaa hyväksyneet minun pahoinpitelyni. Jostain syystä se on satuttanut minua syvästi, että joku tietää siitä että minua pahoinpidellään muttei välitä siitä. En tiedä osaanko ikinä antaa sitä anteeksi, mutta nähty on ainakin että sivistynyt osaan olla.
 
Kyläilyt jota pähkäilin sujui loppujen lopuksi hyvin eikä vaikuttanut olevan moitteen sanaa. Vielä kun jaksaisi uskoa siihen että kaikkien perimmäinen päämäärä ei ole vikojen löytäminen minusta.
 
Pääsiäisenä keskityn lapsiin ja lasten kanssa olemiseen joten kirjoituksia tulee harvemmin. Rauhaisaa pääsiäistä kaikille!