Olipa ihanaa tavata mies taas kahden kesken. Katsottiin Linnunradan käsikirja liftareille ja syötiin lohilaatikkoa ja oli ihanan rentouttavaa (kuten yleensä). Nyt sitten alkaa lähtölaskenta siihen että lapset tulevat kotiin. Toisaalta tulee ikävä sitä että saa löhötä sohvalla ja olla tekemättä mitään mutta toisaalta ihan saada vähän elämää taloon ja saada taas pikku hiljaa kiinni arjesta. Lepo kyllä tuli tarpeeseen, se on ainakin käynyt selväksi ja pitää taas yrittää ottaa selvemmin vapaailtoja jolloin en hoida mitään kotitöitä sun muita kl 20 jälkeen, jokunen sellainen ilta viikossa tekee kummasti että jaksaa paremmin mutta koska tekemistä on aina yllin kyllin siitä helposti lipsahtaa... Väsymys on kuitenkin ollut sen verran tuntuvaa että yritän taas ryhdistäytyä siinä.

Tänään tapaan pitkästä aikaa koulukaverini ja odotan sitä innolla. Toisaalta hieman harmittaa että menetän illan sohvalla ilman kontaktia ulkomaailmaan. Normaalisti nautin sosiaalisuudesta joten laitan tämänkin väsymyksen piikkiin ja tiedän että illan jälkeen olen iloinen etten jäänyt kotiin.

Tänään on myös luvassa puhelinkeskustelua lasten kanssa ja odotan sitä innolla, ja toivon syvästi että lasten saaminen puhelimeen sujuu yhtä helposti kuin viimeksi ja että ovat hyvillä mielin.