Äääh en ole jaksanut tänään leikkiä metsästän-sosiaalityöntekijää-työaikana-maisemakonttorissa.. Saa jäädä huomiseen. Tarpeetonta kai kertoa ettei soittopyyntööni ole vastattu. Mutta se nyt ei ole mikään yllätys, olisin kyllä aika hölmistynyt jos joku oikeasti olisi soittanut takaisin..

Muuten syksy alkaa nyt olemaan mallillaan, harrastuksen aikataulut alkavat olemaan selvillä ja muutenkin hahmottuu hieman syksy. Kiireistä tulee olemaan, mutta siinä ei ole mitään uutta. Siivousvillitys jatkuu - ihme ja kumma. Olen aika yllättynyt, yleensä ne eivät kestä kauaa.

Tällä hetkellä yllättävän onnellinen olo kuitenkin. Viikonloppuna on miehen kanssa pitkästä aikaa ihan kahdenkeskiset treffit ja niitä odottelen innolla :) Viime päivinä hymy on ollut herkemmässä kuin pitkästä aikaa, ehkä tämä alkaa olemaan jonkun sortin toipumista taas? Ehkä joku päivä huomaankin ettei se jokapäiväinen arki olekaan niin älyttömän raskasta. (Ja olisi muuten paljon vähemmän raskasta jos ei aina joutuisi metsästämään milloin sosiaalityöntekijöitä ja milloin ketäkin).

Ex päätti lopettaa yhteistyömme parantamisen ja olen ihan kiitollinen hänelle. Palaverit tuntuivat turhanpäiväisiltä kun ei niissä sovittu koskaan pitänyt. Ja tulipahan kokeiltua sitäkin ja sain ainakin toisen lapsen avun piiriin. Saavutus siis sinänsä.