Ihanaa, viikonloppu edessä. Jos vaikka saisi tämän flunssan vihdoin selätettyä. Alkaa tuntumaan kiusalliselta kun se vain jatkuu ja jatkuu, ja harmittaa kun vartalolla ei tunnu olevan mitään vastustuskykyä.
 
Lapsen psykologinen arviointi alkoi, ja jäi hyvä mieli siitä. Tuntuu että ehkä tämä on paikka jossa lapsi saa apua. Sen verran olen kuitenkin tähän mennessä asioinut vaikka missä etten usko mihinkään ennen kuin näen sen. En siis hämmästy jos mitään apua ei tule, mutta olenpa ainakin yrittänyt. Ja aina kun on olemassa mahdollisuus että joku auttaa niin mielialakin kohoaa, ja se pieni toivonkipinä taas herää.
 
Tuntuu kuitenkin että sitkeyteni alkaa tuottamaan tulosta. Tosin mainittakoon tässä että tältä on tuntunut monta kertaa ja show jatkuu edelleen. Mutta olen saanut aikaan pieniä edistysaskeleita, ja loppujen lopuksi niillä on ollut suuri merkitys meidän arjessa. Kun vertaan tilannetta 3 vuotta sitten, 2 vuotta sitten, vuosikin sitten ja nyt huomaan että tilanne on parantunut. Toisaalta ongelmana on se että vaikka tilanne on monilta osin parantunut se ei riitä paikkaamaan lasten traumoja jotka ovat syntyneet kauan aikaa sitten, ja jotka jatkuvat edelleen. Näkyy kuitenkin että suuntaus on oikea ja tuloksia saa kun jaksaa olla sinnikäs. Harva tietää kuinka paljon sontaa olen niellyt tämän vuoksi, ja kuinka monta tuntia olen käyttänyt asioiden hoitamiseen. Puhumme sadoista tunneista jotka olisi voinut käyttää perheen arkeen.
 
Sitkeä aion olla edelleen ja toivoa että taas vuoden päästä tilanne on valoisampi kuin nyt.
 
Hepoliini kysyi miksi käyn näissä tapaamisissa exäni kanssa. Siksi koska on helpompi lyödä leima meille että emme tule toimeen ja lapset voivat huonosti sen vuoksi, kun nähdä että syynä on väkivalta joka on kohdistunut minuun ja lapsiin. Viranomaisten kanta on siis pitkälti se että jos vain opin tulemaan ex-miehen kanssa toimeen kaikki muuttuu hyväksi. Suostun tähän koska en halua näyttää yhteistyökyvyttömältä ja siten sulkea portin myös lasten avunsaannilta, ja toisaalta koska se on foorumi jossa hänen on pakko myös kuunnella ja ehkä saamme aikaan pienenpieniä muutoksia parempaan - ainakin hetkellisesti.