Kiirettä on pitänyt mutta muistinpa tulla tänne päivittelemään tilannetta :)

Ex on taas ollut tuulella hullu kuin pullosta tullut.. Saan taas rauhoitella lapsia kun ex säikäyttelee heitä diagnooseillaan ja muutenkin kaikki on ollut hankalaa ja nurinpäin. Toivottavasti ohimenevä vaihe ja että pian päästäisiin taas hengähtämään siltä osin.

Lapsen terapia näyttäisi nyt olevan viittä vaille pulkassa, vihdoinkin kaikki paperit kasassa, enää pari viimeistelypuhelua tekemättä. Sen eteen on kyllä joutunut tekemään aivan älyttömästi töitä. Täytyy kyllä sanoa että jos ei lapsella olisi äärettömän motivoitunut äiti olisi kyllä terapiat jääneet saamatta. Useita kymmieniä puheluja, monia palavereita ja sähköposteja on saanut lähetellä ennen kuin kaikki alkaa olemaan selvää. Itse prosessi on kestänyt puoli vuotta siitä kun terapian tarve virallisesti todettiin, ja puolitoista vuotta siitä kun meidät tällä erää lähetettiin avun piiriin koska lapsi tarvitsee tukea.