Tänään taas maanantain jännitysnäytelmä, missä kunnossa lapset tulevat kotiin ja mitä tietoa kantavat mukanaan? Joka kerta mietin että pääseekö tästä pelosta milloinkaan eroon?
 
Kellojen vaihtuminen tuntuu vartalossa. Univelkainen vartaloni on sitä mieltä että olen herännyt ihan liian aikaisin ja olo on ollut lievän pahoinvoiva koko päivä. Tänään mennä ajoissa nukkumaan jotta saisi vartalon uskomaan että elämme kesäaikaa. Toivottavasti lasten sopeutuminen uuteen aikaan ei lisää edessä olevaa kiukuttelua jota joka tapaamisen jälkeen esiintyy.
 
Päällimmäisenä tällä hetkellä mielessä lasten harrastuskuviot. Ensi vuodelle pitäisi pikku hiljaa ilmottautua ja miettiä pidetäänkö kesällä harrastustaukoa ei otetaanko joku kesäkurssi mukaan. Itse olen taipuvainen tauon suuntaan, itsekkäistä syistä - kaipaisin vähän lomaa niistä aikatauluista. Mutta täytyy katsella mitä mieltä lapsukaiset ovat ja tehdä lopullinen päätös sen mukaan.