Oli ihanaa olla pitkällä joululomalla, ja se tuli todellakin tarpeeseen. Kyllä syksy oli sen verran hektinen että akkujen lataus oli välttämätöntä tässä vaiheessa.

Ex on ollut aika raivoissaan ajoittain, sekin on vienyt mehuja ajoittain. Mutta kiva on ollut huomata että pidemmäksi aikaa se ei enää saa raiteiltaan. Hetkellisesti kun niin tapahtuu onneksi on olemassa vertaistukea ja neuvoja ihanilta ystäviltä!

Vähän aikaa kun on kulunut huomaakin että aika vähän se ex kuitenkin enää pääsee vaikuttamaan meidän elämään. Nyt aletaan olemaan jo aika lähellä toivettani eron jälkeisenä kriisiaikana. Tuntui silloin että elämä oli yhtä riitaa ja kriisiä toisen perään, koko ajan tapahtui jotain ja jouduin taistelemaan siitä sun tästä. Muistan silloin ajatelleeni että voi kun minulla olisi ihanan turvallinen koti ja elämä jota ex ehkä hankaloittaa ajoittain mutta mikä ei kuitenkaan enää suosta raiteiltaan. Noin 3.5 vuoden terapian jälkeen voin sanoa että nyt ollaan jo aika lähellä tätä silloin utopististä toivetta.

Miehen kanssa kaikki sujuu hienosti, tuntuu välillä että voiko parisuhde todellakin olla näin helppoa? Välillä pelottaa päästää toista lähelle, vanhat traumat nostavat päätään mutta onneksi mies ei ota niitä itseensä, ja nykyään menevät nopeasti ohikin. Toisinaan pelottaa että tapahtuuko pian jotain karmeaa kun olo on niin onnellinen, on vaikea uskoa siihen että elämä voisi oikeasti olla pääsääntöisesti näin onnellista. Olen kai tottunut liikaa siihen elämän raadollisuuteen ja on vaikea muistaa etteivät kaikki ihmiset ole raivopää-hulluja ja sekopäitä vaan ihan normaaleja ihmisiä hyvine ja huonoinen puolineen.

Lapsonen käy mielellään terapiassa, mikä on kiva huomata. Harrastukset ovat vierähtäneet käyntiin ja lapset viihtyvät.

Tuntuu että tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi!