Nyt muistuu mieleen miksi syksy on aina stressaavaa aikaa, varsinkin kun perheessä on vain yksi aikuinen. Pitää juosta vanhempainilloissa kuuntelemassa samoja asioita ties kuinka monennen kerran, opettajat haluavat kehityskeskusteluja, harrastustoiminta alkaa... Toisin sanoen ihan älyttömästi juoksemista. Kehityskeskustelut ovat tietenkin työajalla - haastavaa lähes kaikille, mutta kun yhtälöön laitetaan että pitää juosta jos missäkin palaverissa viranomaisten luona meidän tilanteen vuoksi niin alkaa kyllä taas ottamaan hieman päähän. Onneksi sentään tilanne ei ole niin paha kun viime keväänä jolloin stressasin koko ajan työaikaani. Nyt olen ainakin vielä ottanut hieman rauhallisemmin.