Eilen oli kyllä väsymyksessä joku huippu. Huokailin koko ajan koska jokainen askel ja kädennosto tuntui kerta kaikkiaan liian raskaalta. Loikoilin suurimman osan iltaa, ja tänään tuntuu jo aavistuksen virkeämmältä.

Ex on vaipunut syvään hiljaisuuteen, ja nyt on taas olo ettei hänen tempaukset pahemmin kiinnosta. Ja totuushan on ettei meistä koskaan mihinkään hienoon yhteistyöhön ole, vaikka perheneuvola parhaansa tekeekin että se paranisi. Tosin nähtäväksi jää koska lopettavat yrittämisen kun edistystä ei kerta kaikkiaan tapahdu. 

Tällä viikolla olen kuullut hiipparista joka yrittää houkutella lapsia autoonsa koulumatkalla, ja tietysti sydän on ollut hieman syrjällään ja olen ollut huolissani lapsista. Ilmoitusvelvollisuudet ovat koventuneet, vaikken varsinaisesti normaalirutiineja suostu muuttamaan, ja olen pitänyt tiukan puhuttelun että vieraiden matkaan ei lähdetä. Ensi vuoden luokkajako tulee myös olemaan hieman odotettua erilainen, ja siinä onkin hieman sulattelemista. Uudesta järjestyksestä löytyy kuten aina sekä hyviä että huonoja puolia, nähtäväksi jää sitten kumpi saa enemmän painoarvoa.