Viime päivinä on taas iskenyt tolkuton uupumus. Koko ajan kasaantuu enemmän tekemistä lasten ympärillä, pakollisia asioita jotka liittyy avun saamiseen. Kukaan ei kysy että jaksatko, vaan jotta apua saa on vain ihan pakko jaksaa. Onneksi tänään häämöttää viikonloppu ja toivon mukaan saan hieman ladattua akkujakin.

Ensimmäisiä kertoja pitkään aikaan olen ollut niin väsynyt että töissä loppupäivästä olen lähes itkenyt uupumuksesta, ja kaikki ei-pakolliset hommat ovat kerta kaikkiaan jääneet.

Hyvä asia on se että avun saaminen etenee koko ajan, ja toivon mukaan pikku hiljaa elämä asettuu uomiinsa senkin asian osalta.