Eilen iski taas tyypillisin tuntemus kun lapset ovat isällään ja on kerrankin aikaa vain olla ja yrittää kerätä voimia, eli riittämättömyys. Koko vuoden kaikki tekemättömät asiat taas iskeytyivät ja tuntui etten oikein riitä kunnolla mihinkään.

Varmasti helpottaa taas ajan mittaan, mutta rasittaa kun en osaa kunnolla vain nauttia siitä että minulla on vapaata.

Illalla näen taas miehen, se on ainakin rentouttaa ja rauhoittaa. Tänään on muutenkin jo parempi olo, vaikken vielä ihan oma itseni ole.