Tänään mietityttää väkivalta-keskusteluissa se seikka että tietyntyyppiset miehet tuntuvat odottavan että naisten tehtävänä ei suinkaan ole nostaan esiin lähisuhdeväkivaltaa tai perheväkivaltaa sellaisenaan. Kun nainen puhuu väkivallasta erittelemättä kuka väkivaltaa käyttää, mies tai nainen, äiti tai isä, lähivanhempi tai etävanhempi niin silti nainen on telaketjufeministi joka vähättelee miesten kokemaan väkivaltaa jota pahat naiset/äidit harjoittavat.

Tuntuu että jotkut odottavat että naiset tarjoilevat heidän eteen kultaisella tarjottimella kaiken jonka eteen itse eivät halua lähtemään tekemään töitä - kyllähän naiset hoitavat sen heidän puolesta kuten kunnon kilttien tyttöjen kuuluu. Jos nainen on väkivallan uhri hänen tulee ensisijaisesti muistaa puolustaa miesten oikeuksia jotta he eivät joudu poljetuksi.

Mikä ihme on että jotkut eivät tahdo ymmärtää että oikeasti todella, todella, todella monet naiset joutuvat väkivallan uhreiksi. Ei siinä ole ymmärretty miehiä väärin tai poljettu heidän oikeuksiaan. Oikeasti väkivalta on kerta kaikkiaan väärin, ihan riippumatta kenen kämmenestä se lyönti lähtee. Ei naisen harjoittama väkivalta ole yhtään sen oikeutetumpaa kuin miesten, mutta ei se myöskään ole yleisempää eikä sitä tarvitse aina ja joka paikassa nostaa naiseen kohdistuvan väkivallan ylitse. Tämä on se seikka joka tuntuu monilta miehiltä unohtuvan.

Onko niin että nämä miehet eivät itse asiassa kestä tasa-arvoa, sitä että naisen ja miehen henki ja kärsimys ovat saman arvoisia? Ehkä he odottavat vielä että naiset palvelevat heitä ja nostavat heidän ongelmat ylitse muiden.