.. Ja entistä eheämpänä toivon mukaan! Sain siis kaupan päällisiksi vielä toisen taudin, ja toinen lapsikin sairastui. Mutta taisi tulla tarpeeseen pakkolepo. Eilen havahduin siihen että tämä kevät aikatauluineen on kyllä ollut äärimmäisen stressaava kaikin puolin. On niin paljon tapaamisia joka paikkaan että heikkohermoisempi ei ehkä pysyisi perässä. Tai no, näissä asioissa ei pahemmin kysytä että kestääkö hermot vai ei.

Nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä, toukokuun jälkeen aikataulut helpottavat jonkun verran, ja lomakin häämöttää edessä.Vielä kun jaksaisin miettiä miten selviän toukokuun aikatauluista koska koulullakin on ohjelmaa päivällä, kevätjuhlakin vie puolikkaan työpäivän. Lapsen arviointi alkaa olemaan nyt loppusuoralla, parin viikon päästä saan tietää tuloksiakin. Toisaalta ihanaa saada tämä vaihe taakse. Toisaalta tulokset hirvittävät, enkä uskalla miettiä miten järjestän aikataulut jos varsinaista apua suositellaan. Toisaalta jos apua ei suositella se olisi aikamoisen murskaavaa ja jäisin taas ongelmien keskelle yksin. Kai voisi sanoa että tämä on niitä tilanteita jossa tulos kun tulos aiheuttaa stressiä ja muutaman harmaan hiuksen.

Ex jatkaa edelleen mykkäkouluilua. Ei vastaa sähköposteihin eikä viesteihin. Tekee aika raskaaksi sopia yhtään mitään tarkempaa. Mutta selvitty siitäkin tältä erää, ja asiaa käsitellään seuraavassa yhteispalaverissa. Tosin enpä tiedä mitä apua siitä on kun yksikään asia mitä edellisessä palaverissa sovittiin ei ole pitänyt. Mutta olenpahan ainakin yrittänyt senkin tien.